Enpä ole julkaissut täällä mitään vuosiin, eli on aikakin!

Tähänhän se tilanne sitten pääsi eskaloitumaan, että ensimmäinen oma levyni alkaa olla miksausta vaille valmis. Jollain tasolla ajatus moisesta on vaaninut aivoissa jo varmaan kymmenenkin vuotta, mutta ehkä nyt vasta tuntui voimakkaasti siltä että tämäkin nurkka on koluttava.

Mähän oon tehnyt musaa jo varmaan 12-vuotiaasta asti. Mitään sen ihmeempää kynnystä asiaan ei ole koskaan ollut, toisaalta ei ehkä mitään pakkomiellettäkään, samalla tavoin kuin vaikka soittamiseen. Sinänsä en ole koskaan mitenkään eristänyt vaikkapa soittamista, tuottamista, sovittamista, ohjelmoimista tai miksaamista sen kummemmin erillisiksi toimenpiteiksi; kaikissa on kyse musiikin tekemisestä. On joku maali jota kohti mennään ja haaveena olisi saada mahdollisimman hyvää musaa aikaiseksi. Lauletussa musiikissa jo hyvin pitkään tekstit ovat olleet minulle hyvin tärkeitä. Sillä saralla minulla ei ole sanomisen pakkoa eikä kunnianhimoa, joten musiikintekemiseni on ollut aina puhtaasti musiikillista. Toki olen sitten tuottajana ottanut kantaa teksteihin, mutta tällaista omaa runollista luovuutta en koe itselläni olevan. Ammattimaisempaa biisintekoa tapahtui Jonna Tervomaan kanssa jo hänen toisesta levystään lähtien ja osa niistä biiseistä sai oikein mukavankin vastaanoton. Kun on vastuussa vain säveltämisestä tai sovittamisesta, tekeminen on mielestäni suht suoraviivaista eikä mitenkään ylitsepääsemättömän mystistä. Tilanteessa pitää ennen kaikkea olla aistit auki. Todellinen lopullinen taika pop- ja rockmusiikissa syntyy minulle useimmiten eniten laulajasta ja hänen suhteestaan tekstiin. Itse en myöskään ole koskaan kokenut mitään paloa laulamiseen. Osaan ns. laulaa nuotilleen, mutta se ei ole ilmaisukanavani. Parhaiten olen saanut tulostettua tunnelmiani sähkökitaralla. Siksi on ehkä luontevaa että oma ensilevyni on instrumentaalilevy.

Rohkaistuin muutamana viime vuonna hakemaan apurahoja eri instansseilta ja muutamalla luukulla onnistikin; eritoten Taiteen edistämiskeskuksen myöntämä puolivuotinen taiteilija-apuraha oikeastaan varmisti tämän levyn aikaansaamisen. Olen todella kiitollinen siitä. Apuraha sai aikaiseksi sen, etten enää siirtänyt omaa tekemistäni jonon hännille muiden töiden rinnalla.

Rakkaalla ystävälläni Janne Haavistolla on jo aikamoinen liuta instrumentaalilevyjä takanaan. Häneltä muistan kuulleeni ajatuksen, ”koska en löytänyt mistään sellaista musiikkia mitä halusin kuulla, päätin tehdä sellaista itse”. Täsmälleen tästä on kyse omallakin levylläni. Oikeastaan kyse on erilaisten itseä kiinnostavien musiikillisten asioiden tutkimisesta. Omalla kohdallani musiikin oleellisin, mystisin ja haastavin asia on tunnelma. Tällä levylläni kyse on oikeastaan ainoastaan tunnelmien etsimisestä ja toivottavasti löytämisestäkin. Sellaisen tietynlaisen kunnianhimoisen jylhien melodialinjojen säveltämisen heitin ajatuksena heti pois, en ole kitaristina sillä tavalla herooinen että kokisin sellaisten soittamisen omakseni. Oikeastaan koen sellaisen jopa lähes vastenmielisenä. Varsinaisia sävellyksiä koen levylläni olevan ehkä kahden biisin verran. Muuten mennään tunnelma edellä. Jännitteet ovat keskeinen musiikillinen kiinnostuksen kohteeni ja niitä levyltä löytyy paljon. En koe pakottavaa tarvetta purkaa niitä ja antaa sitä kautta helpotuksen satamaa kuulijoille, pikemminkin jätän oikeastaan mieluummin sellaisen tunteen, että asiat jäävät ilmaan. Itse levyn biisit ovat loppujen lopuksi syntyneet pääsääntöisesti hyvinkin spontaanisti ja niiden soittosuoritteet ovat usein hiomattomia ensiottoja. En ole puskenut itseäni virheettömiin suorituksiin, en oikein tiedä ketä varten olisin sellaista tehnytkään. Laimeiden raitojen soittamisen aika olkoon osaltani ohi. Musiikillista materiaalia olisi valtaisia määriä, mutta jossain vaiheessa vaan huomasin, että tietynlainen kokonaisuus alkaa olla kasassa. Niinpä rajasin biisinipun lopulliseen muotoonsa, traditionaalisen albumin mittaan eli noin 44 minuuttiin. Vaikka sävellykset eivät ehkä olekaan monimuotoisuudessaan kimuranteimpia, koen että tässä kokonaisuudessa tässä mitassaan on jo ihan riittävästi pureskeltavaa kuulijalle. Itse pidän levyistä jotka haluaa kuunnella heti uudestaan. Tällaista harvemmin tapahtuu 75 minuutin teosten kohdalla, ainakaan minulle.

Tämä levy on siis yhtälailla kielisoitinsoittajan, biisintekijän, tuottajan, äänittäjän ja miksaajan levy. Eli musantekijän levy! Olen yrittänyt olla rohkea ja jymäyttää pedanttia minääni hieromasta asioita hengiltä. Aluksi halusin varmaankin tunkea kaiken kuvittelemani osaamisen näihin 44 minuuttiin mutta jossain vaiheessa sitä ei oikeastaan enää edes tiedä mitä on tekemässä. Varsinkin kun toimin itse myös tuottajana. Olen oppinut tästä prosessista paljon ja ymmärrän artistin mieltä nyt selkeästi entistä paremmin. Urheiluklisein: parhaani tein, katsotaan mihin se riittää!

Operoin tulevalla levylläni englannin kielellä; on ehkä turha tietoisesti rajoittaa jo lähtökohtaisesti ei-mainstreammusiikin yleisöä vain pieneen kotimaahamme. Levykokonaisuuden nimi on Ghost Riot ja se ilmestyy näillä näkymin perjantaina 1. syyskuuta. Ensimmäinen näyte ilmestyy streamingpalveluihin perjantaina 2. kesäkuuta ja kantaa nimeä Cold Feet. Käykää ihmeessä kuuntelemassa!